Työsuojeluvaltuutetun oikeudet

Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö

Työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tun teh­tä­vien hoi­ta­mis­ta var­ten tar­vit­ta­vaa ai­kaa mää­rät­tä­es­sä ote­taan huo­mi­oon

•  edus­ta­mien­sa työn­te­ki­jöi­den luku­mää­rä
• työ­pai­kan alu­eel­li­nen laa­juus
• työs­ken­te­ly­paik­ko­jen luku­mää­rä
• työ­pai­kan vaa­ra-, hait­ta- ja kuor­mi­tus­te­ki­jät.

Lain mu­kaan työ­suo­je­lu­val­tuu­tet­tu tu­lee va­paut­taa työ­pai­kal­la sään­nöl­li­sis­tä työ­teh­tä­vis­tään työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tun teh­tä­vien hoi­ta­mis­ta var­ten vä­hin­tään nel­jäk­si tun­nik­si nel­jän pe­rät­täi­sin ka­len­te­ri­vii­kon ai­ka­na.

Työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tun ajan­käy­tös­tä ja sen las­ken­nas­ta on so­vit­tu myös työ­mark­ki­na­jär­jes­tö­jen vä­li­sis­sä so­pi­muk­sis­sa.

Työsuojeluvaltuutetun oikeus koulutukseen

Työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tul­la on oi­keus saa­da kou­lu­tus­ta yh­teis­toi­min­ta­teh­tä­vien hoi­ta­mis­ta var­ten. Kou­lu­tus­oi­keu­des­ta sää­de­tään val­von­ta­lais­sa. Kou­lu­tuk­sen si­säl­tö ja tar­ve riip­pu­vat va­li­tuik­si tul­lei­den ai­em­mis­ta kou­lu­tuk­sis­ta ja työ­suo­je­lu­ko­ke­muk­ses­ta.

Kou­lu­tuk­sen tu­lee kat­taa työ­suo­je­lua kos­ke­vat sään­nök­set ja oh­jeet sekä tie­toa en­nal­ta­eh­käi­se­vis­tä työ­suo­je­lu­toi­men­pi­teis­tä ja työ­o­lo­jen ar­vi­oin­tiin pe­rus­tu­vas­ta työ­tur­val­li­suu­den hal­lin­nas­ta.

Kou­lu­tus­oi­keus kos­kee myös vara­val­tuu­tet­tu­ja. Vara­val­tuu­te­tun kou­lu­tus­tar­pee­seen vai­kut­taa se, mi­ten laa­jas­ti hän hoi­taa teh­tä­vää var­si­nai­sen työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tun es­teen ai­ka­na.

Kou­lu­tuk­sen tar­ve on kä­si­tel­tä­vä yh­des­sä työ­an­ta­jan kans­sa kah­den kuu­kau­den ku­lu­es­sa va­lin­nas­ta. Kou­lu­tuk­seen osal­lis­tu­mi­ses­ta ei saa ai­heu­tua kus­tan­nuk­sia tai an­si­on­me­ne­tyk­siä sii­hen osal­lis­tu­val­le hen­ki­löil­le.

Työsuojeluvaltuutetun ansion korvaus

Työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tun teh­tä­vien hoi­ta­mi­ses­ta työ­ai­ka­na ei pää­sään­töi­ses­ti tule ai­heu­tua ko. hen­ki­löl­le an­si­on­me­ne­tys­tä. Hen­ki­lön tu­lee täl­löin an­sai­ta se sama kor­vaus, jon­ka hän an­sait­si­si hoi­ta­es­saan var­si­nais­ta työ­teh­tä­vää.

Työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tul­le voi­daan ala­koh­tai­sen so­pi­muk­sen pe­rus­teel­la mak­saa eril­lis­tä työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tun kor­vaus­ta. Työ­ajan ulko­puo­lel­la työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tun teh­tä­vien hoi­ta­mi­ses­ta suo­ri­te­taan koh­tuul­li­nen kor­vaus. Kor­vaus edel­lyt­tää, että teh­tä­vän hoi­ta­mi­nen on ol­lut vält­tä­mä­tön­tä, ja että val­tuu­tet­tu on il­moit­ta­nut teh­tä­vän hoi­ta­mi­ses­ta työn­an­ta­jal­le.

Työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tul­la on sa­man­lai­nen työ­so­pi­mus­lain mu­kai­nen irti­sa­no­mis­suo­ja kuin luot­ta­mus­mie­hel­lä tai luot­ta­mus­val­tuu­te­tul­la.

Työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tul­la on oi­keus kou­lu­tuk­seen.